Pitkällisen blogaustauon jälkeen päätin aloittaa tämän touhun uudelleen tuolla blogspotin puolella, joten sinne vaan, uudet ja vanhat :

Lisää valmistuneita. Vaaleanpunaiset sukat menevät Petralle, tosin taitavat olla kokoa "sopivat-ehkä-noin-vuoden-kuluttua". Toisessa kuvassa ovat säärystimet ihan meikäläiselle itselle, oon liian pihi ostaakseni ;) Pituutta yhdellä vaivaiset 75cm ja ovat muuten lämpimät reeneissä.

Vielä ehtisi tikuttaa ne 47:n sukat valmiiksi (kärjet puuttuu), tilaustyönä tulevat säärystimet ja sitten ehkä vielä yksi pipa. Kai.

Vasemmalla siis Ullaneuleen ohjeella Alman pipa, sukat ovat vielä puikoilla. Vastaanottajana serkkuni tyttö Petra, jolla on muistaakseni kohta synttärit. Oikealla kauluri seiskaveikasta, joka menee mummulle (sukkia ei saa tehdä ;)).

Niinjoo. Sukumme kärsii suoraan alenevassa polvesta ongelmallisesta syndroomasta nimeltään "Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". Mummu, sukumme vanhin, onnistui toteuttamaan tätä melko ansiokkaasti tuossa toissapäivänä. Hän asuu omakotitalossa, jonka alakerrassa sijaitsee autotalli. Hän päätti lähteä käymään autotallissa, ja laittoi jalkaansa tohvelit. Kyllä, tohvelit. Lopputuloksena mukkelismakkelis ja yksi kappaletta murtuneita ranteita. Onneksi sentään vasen, mutta voin kuvitella, ettei hyväntuulisuus kuulu tällä hetkellä hänen mielialaansa. Taidanpa seuraavaksi soittaa hänelle ja kysyä, miten menee... :)

Kuten ehkä osa tietääkin, sen lisäksi että neulon, harrastan myös aktiivisesti tanssia, eikä pienet krempat ja jumit saa mua jäämään pois tanssireeneistä. Eikä ne itseasiassa mua edes kauheesti säikäytä, kiskon vaan pari särkylääkettä nassuun ja jatkan tavallisesti.

Kävipä sitten niin, että tuossa maanantaina olin kävelemässä kotiopäin ystävältäni ja kotona sitten ihmettelin kun pohkeessa tuntuu olevan joku jumi. No, menin kuitenkin normaalisti reeneihin, mutta niistä ei tullut oikein mitään. Kinttu kramppaa vaan, eikä tunnu kylmä, kuuma, lisämagnesium, hieronta tai venytys auttavan. Yöllä en saanut juurikaan nukuttua, joten aamulla menin näyttämään kinttuani paikallisen YTHS:n terveydenhoitajalle. Sain ajan lääkärille samaksi päiväksi.

"Jippii, nyt saan relaksanttipiikin koipeeni ja kaikki jatkuu niinkuin ennenkin, illalla pääsee steppaamaan", mietin kun konkkasin keppieni kanssa lekuriin. Mitä vielä, lääkäritäti totetaa pohkeeni olevan melko reilusti turvoksissa ja pistää lähetteen paikallisen sairaalan ensiapuun, koska epäilee että kintussani on VERITULPPA.

Taksi alle ja ensiapuun. Kahta lääkäriä, kolmea putkiloa verta, yhtä ultraa, kahta sairaanhoitajaa ja 8h odottelun jälkeen olen jälleen kotona. Kinttussani siis oli kramppi (taino, on edelleen), ei tukosta eikä tulehdusta. Veriarvotkin olivat huippuluokkaa. Että ns. väärä hälytys.

EA:ssa odottaessani olin kovin tyytyväinen siitä, että otin mukaan "parit" kutimet, sillä ne Step-sukat uhkaavat ihan aikuistenoikeesti valmistua (terveisiä vaan Vikelle, heitän haasteen sinnepäin :)) ja pipa tuli jo valmiiksi:


Malli oma, lanka seiskaveikka tuplana. Tuplasin hamsterilankamääräni :)

Nyt mietintämyssyyn sitten seuraava työ. Se ei varmaankaan ole pipa.

M. luonnollisessa ympäristöstään, rikkinäisessä kylpytakissa tietokoneen ääressä  :) Lankana seiskaveikka, malli perus.

Tanssikaverini kysyi, että josko voisin tehdä hänelle pipan. Toiveena olisi musta, ei kireä muttei liian löysäkään, iso muttei liian iso, paksu, muttei liian paksu pipa. Taidan kysyä vähän tarkempia määreitä kunhan huomenna taas nähdään :)

Täräytin varpaani näpsäkästi lattiaan melko roisilla voimalla. Nyt sitä jomottaa ja täytyy vaan toivoa, ettei se ala turpoamaan pahemmin. Näytös kun on jo sunnuntaina.